Lähes 50 vuoden työuran vakuutusalalla tehnyt Virve Paunisalo: "Rouva Ehdoksikin minua on tituleerattu"
Kahden lapsen ylpeä äiti, toivoton eläinrakastaja, edelleen töistään "törkeän" innostunut ja sanalla sanoen vaikuttavan 47 vuoden uran vakuutusalalla tehneen Virve Paunisalon oppivat tavalla tai toisella tuntemaan kaikki POP Vakuutukseen työskentelemään tulevat. Vakuutusehdot Virve tuntee kuin omat taskunsa. Rouva Ehto toteaakin usein, että ehdot ovat vakuutusalan raamattu. Mutta mistä kaikki sai alkunsa? Ja miten vakuutusalalla kaiken nähnyt Virve kokee maailman muuttuneen lähes 50 vuodessa?
- Julkaistu:
- Töissä meillä
Vakuutusura sai alkunsa päähänpistosta ja helpon työmatkan toiveesta
17-vuotias Virve ei toden totta miettinyt tai haaveillut vakuutusalalla työskentelystä, naurahtaa Virve, kun häneltä tiedustelee, oliko vakuutusalalle päätyminen sattumaa vai toiveiden sanelemaa. Vuonna 1976 Virven bussimatka Kaarelasta Helsingin keskustaan kulki Mannerheimintien ja silloisen Aura-vakuutusyhtiön ohitse.
"Se oli ihan päähänpisto, laiskuuden sanelemaa, että työmatka olisi helppo. Bussipysäkki sijaitsi Auran vieressä ja kerran ajattelin, että minäpä käyn kysymässä töitä."
Siitä se sitten lähti. Alussa Virve työskenteli Aura-yhtiön kortistossa autovakuutusosastolla. Vain hieman aiemmin naiset olivat saaneet luvan käyttää pitkiä housuja töissä.
"Jos asiakas soitti ja asiakaspalvelijan piti selvittää vakuutussopimuksen sisältöä, niin he täyttivät yhdessä A5:n kokoisen oranssin pahvilätkän, johon kirjoitettiin asiakkaan nimi ja sopimusnumero. Se tuotiin kortistoon ja kortiston tytöt hakivat sopimuksen. Oranssinvärinen kortti laitettiin hyllyyn sopimuksen paikalle, jotta kaikki näkivät missä sopimus oli menossa. Ainoa tekninen apuväline mikä meillä oli, oli sellainen kapine, jolla pystyi ottamaan yhteyden ajoneuvorekisterikeskukseen, mistä me saimme joitakin tietoja ajoneuvoista."
Koko ala ja maailma on sittemmin muuttunut tyystin, vai onko sittenkään?
Työkalut muuttuvat, ihmiset eivät
Alan arvostuksen Virve kokee menneen eräänlaista siksakkia. Alussa vakuutusyhtiöt olivat jopa hieman pelätty instanssi, johon ihmiset tulivat ikään kuin lakki kädessä, jos jotain oli sattunut. Vuoden 1995 uuden vakuutussopimuslain myötä tilanne muuttui. Asiakkaan oikeudet tuotiin ensimmäistä kertaa oikeasti esiin.
"Sosiaalinen media on muuttanut tekemistä paljon. Virve kertoo, että esimerkiksi tapaa vastata puhelimeen on ollut pakko muuttaa, jotta asiakaspalvelijat eivät joudu maalittamisen tai somehyökkäysten kohteeksi."
Toisaalta Virve kokee, ettei itse työssä oikein mikään ole muuttunut.
"Työkalut muuttuvat, mutta ihmiset hirvittävän vähän. Olen tehnyt meille asiakaspalveluun koulutusohjelman vuonna 2004. Ei se ole muuttunut vuosien saatossa miksikään. Tekniikan kehityksen myötä asiat ovat muuttuneet osiltaan, mutta keskustelu ja ihmisten kanssa toimiminen toimii samoin lainalaisuuksin kuin aina."
Vapaa-ajan ja työn yhteensovittaminen on helppoa
Vuonna 2015 Virveä kysyttiin töihin Suomen Vahinkovakuutukseen. Yhtiöstä tulikin Virven koko työuran toinen työnantaja.
"Loppuvuodesta 2015 kävin luovuttamassa edelliselle työnantajalle kulkukortin ja heti alkuvuodesta 2016 aloitin täällä. Ajattelin, että olisin vähän aikaa levännyt laakereillani, mutta en sitten malttanutkaan."
Toimenkuvassaan Virve kuvailee olevansa eräänlainen sekatyöhenkilö. Päätehtävänä on asiakaspalvelun laadun kehittäminen ja seuranta, jota tehdään esimerkiksi satunnaisotannan kautta puhelutallenteita kuuntelemalla.
"Firma on nuori, joten ehtotulkinta on sellaista, mitä pääsen paljon opettamaan. Joku minua on joskus Rouva Ehdoksi tituleerannut ja se on mielestäni aika osuva. Ehdot ovat meidän Raamattumme, sitä minä aina hoen."
Jatkuvaa työtä riittää asiakaspalvelun ja myyntitiimin tukemisessa. Teams on ahkerasti käytössä.
"Tykkään itse kauheasti, että saa tehdä monenlaista ja hyvinkin vapaasti. Pidän myös siitä, että saan olla tekemisissä ihmisten kanssa. Sitähän tämä työ on. Paljon erilaisia kontakteja päivittäin. Tietokoneen välityksellä tietysti paljon, mutta ihmisten kanssa tekeminen on mielestäni kaiken A ja O."